maanantai 6. huhtikuuta 2015

Suunnitelmat ja tavoitteet uusiksi

Täällä ollaan siipi maassa. Harmittaa ihan vietävästi.
Olen hehkuttanut kaikille ja täällä kirjoittanut suunnitelmista ja tavoitteista, jotka olen itselleni asettanut. Penkkipunnerruksen SM- kilpailut elokuussa 2015. Tuo tavoite oli todella ainutlaatuinen mun elämässä, koska mulla ei juuri muita noin isoja ja kunnianhimoisia tavoitteita ole koskaan ollut. Mä en ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään isoja päätöksiä saati onnistunut kiitettäväti katsomaan  kortteja loppuun asti. Penkkikisat olivat mulle tosi tärkeät ja motivaatio reenaamisen ja kehittymisen suhteen olivat aivan huipussaan. Focus jokaisessa reenissä oli täysi kymppi ja ohjelmaa on noudatettu pilkun tarkasti.

Tänään tuo tavoite lyötiin maan rakoon. Kävin Raumalla paikallisen voimailuseuran juttusilla ja sain tietää, että en voi osallistua elokuussa SM kisoihin, koska:

- Antidoping sopimus tulee olla allekirjoitettuna 3 kuukautta ennen ensimmäistä kilpailua
- SM kilpailuissa on tulosraja
- Tulosraja tulee saavuttaa Suomen voimannostoliiton alaisista kisoista 

Ensin Suomen Voimannostoliiton hyväksymän jäsenseuran (esim. Rauman Ydinvoima) pitää hyväksyä mut seuran jäseneksi, jonka jälkeen allekirjoitan antidoping sopimuksen, jonka jälkeen liitto hyväksyy mut nostajaksi. Ennen elokuun SM- kisoja ei järjestetä sellaisia kisoja, johon mä voin osallistua, josta mä saisin nostettua tulosrajan ylittävän tuloksen, jotta pääsisin SM-kisoihin, koska 3 kuukautta pitää tulla ensin täyteen.

Mä en ole tiennyt edellä mainituista asioista yhtään mitään, voi surkeus kun harmittaa.

Ei muuta kuin eteenpäin kohti uusia pettymyksiä :(

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Hän oli latujen kuningatar

"Hän oli latujen kuningatar, tänä talvena.

Jolloin latuja kuljit iltaan hämärään. 

Hän oli kuningatar kateellisten katseiden. 

Jokainen hänet tunsi, häneen samistuu"


Annu on uusi tuntureiden kuningatar, tuo lumen ja kinosten valtiatar jota kaikki muut skimpaajat katselevat kateudesta vihreänä. Tuo lunta niin kevyesti viuhkivaa taituria, johon niin helposti samaistuu. 


Hississä matkalla ylös, kaikki aistit valppaina, kohta se tapahtuu.Täydellinen keskittyminen tulevaan suoritukseen.


















Viimeinen kuva ennen ensimmäistä laskua, riemulla ei ole rajoja 


Upeat maisemat, auringonpaiste ja jylhä tunturi saavat veren virtaamaan nopeammin, syke nousee, kädet hikoilevat eikä mikään voi estää lähes Poutiaisen tasolle yltävää snoukkaajaa kiihdyttävän vauhtia kohti ensimmäistä laskua. Vauhti kiihtyy, viima käy kasvoille, tätä on odotettu, tätä on kaivattu. 



Kuinka sitten kävikään? 



Polvet viikon kipeänä kuuden tunnin auraamisesta, häntäluu turtana sadoista kaatumisista, hermot riekaleina ja itsetunto heitetty romukoppaan. Muiden jatkaessa skimpaamista, tämä nainen keskittyi oleelliseen.



Siinä istuessani keräämässä itsetuntoni rippeitä ja nauttiessani ansaitsemastani kahvikupposesta, olalleni koputettiin ja nuori mies kysyi, että saako häiritä. No ilman muuta. Poika ojensi lomakkeen ja pyysi palautetta Pyhän palveluista. Kun vittuilulla ei ole mitään rajaa, niin viimeistään tässä vaiheessa olisin voinut tehdä pesän karhun koloon. 
Kuulun siis nykyään kategoriaan alle 50 vuotiaat elämän parhaat vuodet ohittaneisiin, eläkeikää lähestyviin vaihdevuosiongelmaisiin. Voi hevon *erse :D

torstai 2. huhtikuuta 2015

Tiia ja Jukka 2vko

Tiian ja Jukan neljän kuukauden superhaaste on lähtenyt hienosti käyntiin. Motivaatio on huipussaan ja halu muuttaa elintapojaan terveellisempään suuntaan on todella korkealla.
Ruokaohjelmat on laadittu sekä lepo- että treenipäiville. Treenin jälkeen saa syödä hieman enemmän. Ruoka on perus virallisterveellistä pöperöä, kalaa, lihaa, munia, perunaa, rehuja, puuroa, rahkaa jne. Jopa ihana fetajuusto öljyssä on mahdutettu listalle.

Treeniohjelma on suunniteltu niin, että sen voi tehdä perus kuntosalilla ja Easy Line kiertoharjoittelulaitteilla sekä vapailla painoilla. Sarjat ovat suht pitkiä lyhyillä palautusajoilla, rasvaa polttavaa hikistä treeniä. Minut yllätti se, kuinka vaikeaa toiselle on tehdä treeniohjelmaa. Tällä hetkellä mulle itselle suunnitellaan penkkitreeni tukevin apuliikkein ja alakropan treenin saan tehdä kuten haluan. Tämä sopii mulle oikein hyvin.

Olemme käyneet saliohjelmasta puolet läpi, toinen kuntosalilla ja toinen Tzempin hyvinvointisalilla Euran Urheilutalolla. Salilla tehtävässä treenissä oli aluksi kolmen sarjan kiertoharjoittelu, 15 toistoa erilaisia kyykkyjä, näiden mukavien lämmittelyjen jälkeen prässiä yhteensä 60 toistoa sekä suorin jaloin maastavetoa. Loppuun otettiin pariskunnasta viimeiset pisarat irti, miten muutenkaan kuin kyykkyä, hyppyä, kyykkyä, hyppyä.
Toinen treeni urheilutalolla sisälsi yläkroppaa ja vatsaa. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.



 Olkapäitä, ensin tangolla ja loppuun käsipainoilla.
Jukka punnertaa kahvakuulalla vatsaa/ kylkiä.















Viimeiset toistot, olkapäät aivan tulessa.














Loppuun vatsalihastreeninä hooveria, vinoja vatsoja sekä alavatsaa. Lopputuloksen näette alla. Hyvä Tiia ja Jukka!!

Mitähän se sykemittari näyttääkään?

Mitäs mietteitä Jukalla ja Tiialla on projektin alkumetreiltä? 

Jukka: 

Treeneistä täytyy sanoa, että ensin salitreenit eivät kiinnostaneet. Mutta nyt muutaman kerran jälkeen oikein odottaa, että pääsee salille. En oikein ikinä ole pitänyt itseäni hirveen sali tyyppinä, mutta nyt voisi kuvitella että siellä voisi oikeasti ruveta käymään. Fiilis sen rääkin jälkeen on ihan mahtava. Fiilistä ja motivaatiota kyllä on, ja kasvaa varmaankin lisää, kun tulokset alkaa näkyä. Ruokavaliosta täytyy kyllä sanoa, että ennen en olisi kuvitellut syöväni vihanneksia. Kuitenkin kun niitä on tässä nyt syönyt pari viikkoa, niin ei se olekaan niin vaikeaa syödä terveellisesti. Tästä mennään eteenpäin ja vauhti vain kiihtyy, katsotaan missä ollaan 3,5 kuukauden päästä. Niin ja painokin on tippunut mukavasti eli 4,7kg tässä parissa viikossa, eli tyytyväinen täytyy olla.

Tiia: 

Ennen en ole itseäni salille saanut, nyt sinne palaa hinku päästä takaisin vaikka joka päivä. Tahtoisin nopeammin päästä sulautumaan joukkoon, etten olisi se läski mikä näyttää kuolevan treenin puolessa välissä. Vaan yksi niitä ketä eilenkin salilla seurailin, joka jaksoi vetää isojakin painoja, ilman että edes puuskutti. Itsellä kahdenkilon käsipainot sai jo viiden toiston jälkeen kädet tärisemään voimattomuudesta.  Nolous ei siis ole poistunut mihinkään. Kun jäätiin miehen kanssa salille kahden, fiilis muuttui ihan eri tavalla.  Uskalsi ehkä vetää treenin vielä hieman kovemmin, kuin mitä silloin kun näitä fitness kissoja oli ympärillä.  Kolmen ja puolen kuukauden päästä, toivottavasti, silloin, ehkä kokisin tuon salin enemmän omaksi ympäristöksi. Eikä tarvitsisi pyydellä anteeksi sitä että minä liian huonokuntoinen ihminen olen itseni sinne mennyt raahaamaan.

Askelkyykky. Se on uusi veriviholliseni. Siis mikään ei voi olla niin vastenmielistä kuin askelkyykky, mahtaako siitä koskaan tulla helppoa?  Mutta jokainen treeni (kaikki kolme) on loppuun vedetty, kesken ei ole jäänyt, vaikkakin se tekniikka ei aina pysy loppuun asti mukana. Tänään tutustuin myös spinningiin, ja pakko sanoa fiilis  puoli yhdeltätoista kun poistuin Tzempistä selkä litimärkänä hiestä oli uskomaton. Fiilis oli kuin olympiavoittajalla! Olen niin ylpeä että kykenin ensinnäkin mennä tunnille, sain aikaiseksi oikeasti kehdata mennä sinne. Sillä viikon aikana olen varannut ja myöhemmin peruuttanut neljä eri tuntia. Olen halunnut mennä, mutta en sitten päivän tultua olekaan enää kehdannut vain mennä. Ehkä kuukauden päästä uskaltaudun jo koittamaan noita muitakin mielenkiintoisilta kuulostavia ryhmäliikuntoja.

Lohi , suuri rakkauteni ja feta juusto, siis kun näin ne ruokalistalla, olin onnellinen! Listassa ei oikeastaan ollut mitään mikä aiheuttaisi ongelmaa. Ruisleipä ilman juustoa ja margariinia, se oli ehkä vähän järkytys, mutta viikon jälkeen ei oikeastaan enää edes tajunnut jotain puuttuvan. Muutoinkin olen ollut yllättynyt, ettei kauheasti ole tehnyt mieli suklaata tai sipsejä. Silloin kun on alkanut suklaata tehdä mieli, olen huomannut että on muutoinkin ruoka-aika, eli ruokaa nassuun ja taas on ollut hyvä olla. Eli ehkä aiemminkin ongelma on ollut se että on vaan ollut nälkä ja suklaa on ollut helpoin ratkaisu sen taltuttamiseen.  Ruoka ohjeiden ruuat on nopeita tehdä, joten koskaan ei varttia kauempaa tarvitse ruokaa odottaa.

Aamupalasta on vielä pakko sanoa, että se on ehdottomasti itselle ollut todella positiivinen yllätys. Ennen en aamupaloja ole syönyt oikeastaan lainkaan (kun ei muka ole ollut aikaa syödä). Smoothiesta on tullut yksi lemppareistani, se valmistuu hetkessä ja maistuu vielä todella hyvältä! Ja se että sitä kykenee hörppimään samalla kun syöttää taaperoa.  Välipalan suklaapatukka on myös korvaantunut aika usein kananmunilla, mitä vähän ihmettelen, jotenkin vain meni parhaimmillaan kolmekin päivää ilman tuota suklaista proteiinipatukkaa. Kuitenkin kun se herkku fiilis iskee, ei kyllä mikään maistu paremmalta kuin lo-carbin tuplasuklaa.  Pohdinnassa on ollutkin että mahtaisikohan sen vaihtaa ehkä välillä myös annokseen Fastin Puddingia?

Energia, sitä on ollut omituisen paljon. Onko se johtunut auringosta vai oikeanlaisesta ruuasta en tiedä, mutta muutos on järjetön. Reilu kaksi viikkoa sitten  heräsin 11-12 aikaa aamulla, rätti väsyneenä. Nyt poika herää aamu puoli 8:lta ja itse virkeänä myös. Elämäni ensimmäinen aamu puoli ysin aamulenkkikin tuli koettua, oli todella outoa liikkua ulkona pellolla kun ei edes liikennettä ollut oikeastaan lainkaan.  Energia jatkuu koko päivän, ja illalla puoliltaöin nukkumaan, ja unikin on parempaa. On mahtavaa kun jaksaa herätä aamulla ilman järjetöntä kamppailua saadakseen itsensä sängystä ylös.  Sama ihme tapahtui tänään kun raahauduin tänään sinne puoli kymmenen spinning tunnille, hyvä draivi siis päällä.

Fiilistä pitää yllä muutamat kaverit, jotka jaksaa kannustaa. Ja niille ketkä ei kannusta nostaa draivia vielä lisää, nyt mä näytän että mä pystyn tähän. Periksi ei anneta. Paino on laskenut parissa viikossa sen  2,7kg, toki enemmänkin kelpaisi, mutta totta kai olen tyytyväinen.  Tällä vauhdilla kun vain jaksaisi painaa, niin varmasti saisin elokuussa olla tyytyväisempi itseeni ja peilikuvaani.  Toki tunnen itseni, usein alku on aina lupaava ja se lopputulos vilkkuu silmissä, vaikka matka on vielä järjettömän pitkä ja tuskainen. Tämä kaksi viikkoa on vasta alku koko matkalle. Kun vaan saisi saman fiiliksen ja motivaation jatkumaan. Onneksi mukana on tuo Jukka ja sinä ,niin se luovuttaminen ja lopettaminen ei ole niin helppoa ja yksinkertaista.  

Tällä hetkellä ainakin voin 100% sanoa että nautin tästä fiiliksestä mikä itsellä on nyt. Ja toivottavasti se myös pysyy sitten kun työ ja arki kiireet iskee kesällä todenteolla päälle, mutta niitten aika murehtia onneksi on vasta myöhemmin kun tulevat ajankohtaisiksi. Nyt mä vaan nautin tästä voittaja fiiliksestä.                       


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Enkat paukkuu ja tavoite lähestyy

Hello!

Olen ollut nyt viimeisen viikon tosi väsynyt, reeni ei ole oikein kulkenut ja kaikki vapaa aika on mennyt nukkumiseen. Jouduin jopa jättämään yhden penkkireenin kesken, koska siitä ei tullut yhtään mitään. Toisaalta yksi oppitunti lisää itsestäni, mä voin lopettaa jos kroppa sanoo ei. Tämäkö on sitä itsensä kuuntelemista?
Nyt mä olen lomalla ja aijon tehdä vain sitä joka tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Vaihtoehtoja on useita: Nukkuminen, lepääminen, hiihtäminen, kuntosali, lenkkeily, laskettelu, hankikävely, lukeminen, bloggaaminen, shoppaileminen, opiskelu jne. Eilinen meni nukkuessa ja levätessä.

Löysin Rovaniemen Prismasta aivan loistavan valikoiman pähkinöitä, yks mun uusi suosikki on Cashew maustettuna chilillä ja suolalla, nams. Pitänee poiketa kotimatkalla täydentämään pähkinävarastoa.

Kuten otsikossakin seisoo, penkkiennätykset rikottu 12 kilolla!! Hehkutin jossain välissä, että sain 70kg penkiltä, nyt tuo ykkönen on 82kg. Enää 18 kiloa tavoitteeseen, jihaa.
Aivan mieletön fiilis. Yksin en olis varmaan tuohon pystynyt, mutta kahden komean miehen seurassa se on pakko antaa kaikkensa;). Penkkireenin loppuun vielä lankulta muutamia toistoja 92 kilolla.
Näin naisena ajattelee, että ihan kauhea määrä rautaa, mutta tavoite mielessä tuo on vasta välietappi.
Luin eräästä maan johtavasta bodauslehdestä Minna Pajulahden neuvot penkkituloksen nostamisesta oikean tekniikan avulla. En ole tajunnut, että yläselän ja epäkkäiden aktivoiminen vaikuttaa niin oleellisesti tulokseen.

Opiskelut sujuvat suunnitelmien mukaan, yksilövalmennus on aloitettu täydellä höyryllä, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Toukokuun alussa on tulossa huipputapahtuma Kauttualla, seuraahan ilmoittelua.
Nippelitiedon nappulatrivia: Tiesittekö, että epäkkäiden treenaamiseen paras liike on maastaveto? En mäkään tiennyt. Maastaveto on ehkä helpoin voimaliike ikinä, mutta teknillisesti aivan käsittämättömän vaikea. Edes muutaman vuoden harjoittelu ei ole tuonut onnistumisen elämyksiä kyseisessä liikkeessä. Oppiikohan sitä ikinä oikein? Mietin, että maastaveto taitaa tulla vähän luonnostaankin penkkipunnerruksen seuraajana tulevaisuudessa??



lauantai 14. maaliskuuta 2015

TIIA, JUKKA JA NELJÄN KUUKAUDEN SUPERHAASTE



Olen äärettömän kiitollinen saamastani huomiosta ja hurjasta määrästä hakemuksia koskien opiskelutehtävääni. Valitsin yhdeksi opintokokonaisuudekseni yksilöllisen liikunnan ohjaamisen eli tutummin Personal Trainer.

Hakemuksista nousi esiin erityisesti kaksi hakemusta, toinen tuli avioparilta Tiialta ja Jukalta. Useista varoituksista huolimatta päätin valita pariskunnan valmennettavakseni.

Tiia kirjoittaa hakemuksessaan seuraavasti:

"Olisin halukas päästä mukaan sillä apua laihduttamiseen tarvittaisiin kipeästi!

Olen 26-vuotias nainen, olen myös 1vuotiaan pojan äiti. Painoa on kertynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana ylimääräistä reilun 30kg:n verran. Samalla peruskuntoni on pudonnut täysin nollaan, ja vähäinenkin liikunta into karistuu viimeistään silloin kun pitäisi kehdata lähteä ihmisten ilmoille liikkumaan. Tällä hetkellä painoni on järjettömät 104kg, joista 10kg on tullut viimeisen puolen vuoden aikana! Pituudelta olen 169cm, joten painoindeksini on jo 36,41! Olen yrittänyt laihduttaa monia kertoja pussikeittojen, fitfarmin nettivalmennuksen, keventäjien, painonvartioiden ja cambridgen avulla. Mutta lopulta olen aina saanut kaiken korkojen kanssa takaisin. Ja nyt todellakin kaipaisin jo pysyvänpiä muutoksia, joiden avulla voisin olla tyytyväinen näkemääni kuvaan peilissä pitkään aikaan. Kuitenkin nyt vastaan itseni lisäksi myös pojastani ja siksi motivaatio todelliseen painonpudotukseen ja elämän muutokseen on korkealla. PT-valmennuksista olen haaveillut, mutta vanhempainvapaalla rahaa sellaiseen ei vain ole. Siksi toivonkin että valitsisit minut yhdeksi valmennettavaksesi, sillä todella sitä tarvitsisin. Lisäksi mieheni on samassa ongelmassa, 185cm ja 118kg painoindeksi 34.48. Myös hän olisi kiinnostunut valmennuksesta, ja jos yhdessä pääsisimme mukaan niin varmasti tsemppi toinen toisillemme olisi hyvä lisä koitokseen! Kuitenkin jos edes toinen pääsisi mukaan niin kyllä se varmasti toiseenkin saisi energiaa! Toivottavasti kuulen sinusta!"
 
Esiin nousi erityisesti tuo lause "Nyt kaipaisin pysyvämpiä muutoksia", joka sai mut tekemään päätöksen valmennettavien valinnasta. Kuten tekstistä voi lukea, Tiia on kokeillut jo kaikkea, pussikeitoista Fitfarmiin. Tämän neljän kuukauden aikana toivoisin Tiian ja Jukan oppivan terveelliset elämäntavat ja ennen kaikkea liikunnan ilon. Terveellinen ruoka on toki iso osa muutosprosessia, mutta itse koen liikunnan vielä vähän tärkeämmäksi. Liikunta ei pelkästään lisää mahdollisuuksia painon pudotukseen vaan se vaikuttaa positiivisesti motivoimalla, tuomalla mielenvirkeyttä ja saaden aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Usein ylipainoinen huonokuntoinen ihminen kokee ulkopuoliseksi tulemisen tunteita sellaisissa tilanteissa, joissa hän ei omasta mielestään pärjää tai kokee toisten arvioivan itseään negatiivisesti. Luulen kuitenkin, että hyvin harvoin todellisuudessa kukaan tahallaan arvostelee toista, mutta ihminen on tunteva kokonaisuus jonka muistiin saattaa jäädä ikäväksi kokemat katseet, eleet ja kehon viestit. Negatiiviset muistot saattavat olla todellinen este tietylle toiminnalle vaikka haluja olisikin. 
 
Minusta yksi tärkein asia liikunnassa ja mun kohdalla tietenkin kuntosalilla, on yhteenkuuluvuuden tunne. Tein tänään penkkitreeniäni kun eräs nuori herrasmies teki päivästäni piirun verran paremman kysymällä: "miten menee?". Ihminen on laumaeläin ja kaipaa huomiota toisilta ihmisiltä. Salilla on kiva vaihtaa kuulumisia ja tsempata toinen toisiamme. Välillä se "ojentaja" Dipin vääntäminenkin voi vaihtua armottomaan naurun räkätykseen kuten tänään, tänks Jani:)

Asiaan. Sovimme Tiian ja Jukan kanssa treffit Kauttuan metsään, jossa juttelimme niitä näitä nauttien ihanasta kevät auringosta. Tiian ja Jukan yhteisiksi päätavoitteiksi nousivat painon pudotus ja peruskunnon kohottaminen. Laadin toivomusten pohjalta ruokaohjelmat ja sovimme, että "ajavat" ruokavalion "sisään" nyt viikon ajan ja vasta sitten paljastan treeniohjelmat. Ensimmäisen viikon ajan käydään lenkillä ja nautitaan keväästä. Ensi viikon lauantaina alkaa kuntosalitreeni. 
Tiian ja Jukan lämmin suhde oli todella käsin kosketeltavaa. Hellät ja rakastavat katseet ja puheista välittyi aito läheisyys, yhteenkuuluvuus ja kunnioittaminen. Uskon heidän välisen suhteen olevan se kantava voima, joka vie heidät molemmat maaliin voittajina.

Alkulämmittelylenkin jälkeen päästiin itse asiaan eli alkutestaukseen. Testi kulki kutakuinkin näin: 
- Kyykky 10kpl 
- 100m juoksu 
- Askelkyykky 10 mol. jaloilla
- 100m juoksu 
- Burpee 10kpl 
Hienosti pariskunta suoriutui testauksesta. Heinäkuun lopulla tehdään lopputestaus ja paljastetaan tulokset. Kauhusta kankea pariskunta kuntoilusta selvinneenä :D
Pariskunnan taivalta saatte seurata blogistani aina sopivin väliajoin, joten pysykäähän kuulolla:)

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Onko lihava tervetullut salille?

Kirjoitan tätä tekstiä suurien tunnemyrskyjen vallassa ja pyydän jo etukäteen anteeksi mikäli teksti ei ole sujuvaa ja pilkut ja pisteet ovat ties missä. Kyseinen aihe liippaa todella läheltä omaa tunnetilaa vielä muutama vuosi sitten.
En ole koskaan hävennyt sitä, että olen muodokas ja jos totta puhutaan, hieman pläski. Mutta olen hävennyt sitä, etten ole pystynyt tekemään asioita ylipainoni takia. Esimerkiksi tikapuiden kiipeäminen on ollut aivan käsittämätön toimenpide kömpelyyden ja tilanteen hallitsemattomuuden takia. Kiipeämisestä on jäänyt jonkin sortin peikko, joka uskaltautuu joskus leveiden hartioitteni takaa lällättelemään "Etpäs uskalla". Enkä ole pahemmin uskaltanut. Ehkä mä jonain päivänä kohtaan peikkoni ja kiipeän tikapuita pitkin taivaisiin.

Onko lihava tervetullut salille?
Syy miksi lähdin kyseistä aihetta tonkimaan on se, että olen nyt viikon sisällä joutunut tai saanut miten sen sitten ottaa selittämään useammalle ihmiselle, että kyllä sinne salille ovat kaikki tervetulleita. Yhdenkään kuntosalin ovessa ei lue ikärajaa, sukupuolen- tai uskonnon rajoittavaa kylttiä eikä siinä ovessa valita asiakkaita elopainon mukaan. Jos siellä salilla olisi paino- tai painoindeksiraja, niin olisihan munkin pitänyt valita lajikseni vaikka vesijuoksu tai Curling. Ei, en tosiaan valinnut vaan valitsin kuntosalilla heilumisen, mä olen pläski ja mä käyn salilla. Ei mun lajivalintaa ole kukaan koskaan kyseenalaistanut vaan mä olen kaikkine kiloineni ollut aina tervetullut. Miksi ihmisillä on se käsitys, että salilla käyvät vain uusimmat Six Deucen jumppatrikoot omistavat Fitnesskissat?














Kuvissa hyvä ystäväni, joka halusi muuttaa elämänsä ja meni salille, kannattiko? Minusta kannatti. Katsoiko kukaan häntä halveksivasti? Ei todellakaan vaan tsemppasivat ja kannustivat jatkamaan ja uskomaan itseensä. Olen niin ylpeä hänestä.

Eräs kuntosaliyrittäjä sanoi mulle joskus, että joutuu tekemään jatkuvasti kovasti töitä sen eteen, että  saisi aivan tavallisia, omasta kunnostaan ja terveydestään huolta pitäviä tai niin haluavia, ihmisiä salille. Onko siis käsitys, että vain hyväkuntoiset ihmiset käyvät salilla?

Juttelin toisen ystäväni kanssa tänään pitkään puhelimessa. Hän on päättänyt aloittaa terveellisemmät elämäntavat ja saada kertyneet liikakilot kuriin. Vau, hienoa. Hänkin päätti mennä salille. Hän kertoi miltä hänestä oli tuntunut ottaa ensimmäinen askel.
"Annika, tiekkö mä istuin autossa kuntosalin pihassa. Mun kädet olivat aivan hiestä märkänä ja mä pelkäsin. Mä pelkäsin, että kaikki nauraa mulle, mä pelkäsin, että kaikki katsoo mua pahalla ja pilkkaa mua. Se oli niin lähellä, etten käynnistänyt autoani ja ajanut kotiin. Mä häpesin."
Ystäni teki päätöksen, avasi auton oven ja marssi salille. Hän teki treeninsä, sai tsemppaavaa palautetta ja jaksoi treenin loppuun asti hymyssä suin. Niinhän sitä sanotaan, että se ensivaikutelma on kaikkein tärkein. Ystäväni tunsi itsensä tervetulleeksi ja koki treenaamisen miellyttäväksi ohjaajan sympaattisen ammattitaidon ansiosta.
Riku, sä olet tää arjen sankari, jonka ansiosta ystäväni koki itsensä tervetulleeksi salille, kiitos <3

Mun vinkit aloittelevalle:

1. Tee itsellesi tavoite
2. Tee päätös
3. Pidä edellä mainituista kiinni
4. Jätä huono itsetunto kotiin 
5. Ole itse positiivinen
6. Juttele, kysele ja hymyile

                                 Loppuun pakollinen selfie penkkireenin lomassa, kiva tuo peili katossa:)
Lähde salille, haasta itsesi, tee asioita, joita SÄ haluat tehdä. Kukaan ei voi liikkua sun puolesta, kukaan ei voi tehdä päätöstä sun puolesta, sä olet sun oman elämäsi herra ja tee elämälläsi juuri niinkuin sä haluat. Toivotan kaikille ihanille isoille ja pienille, aloittelijoille ja kokeneille, mukavia hetkiä liikunnan ja varsinkin saliharrastuksen parissa.

Sä pystyt siihen, susta on siihen. Ole kiitollinen siitä, että sulla on toi kroppa jolla sä voit treenata. Kaikilla sitä ei ole.

Ole oman elämäsi BATMAN!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Takareisijumppaa

Hellurei!

Pitkä tauko kirjoittamisesta. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ei ole ollut mitään asiaa. Loukkasin selkäni Crossifitti reenissä viikko sitten enkä ole päässyt reenaamaan. Crossfitissa oli voimaosiona maastaveto, jossa15 minuutin ajan lisättiin painoja koko ajan, kunnes päästiin maksimiin ja tehtiin ykkönen. Oma ennätys 105kg nousi mukavasti. Voimaosuuden jälkeen tiputettiin painot puoleen, maastavetoa siis 60 kilolla 5 toistoa, jonka jälkeen heti 10 hyppyä boksille. Olin tekemässä toista sarjaa, kun selässä vihlaisi ikävästi ja tanko putosi samantien lattiaan. Mun reeni oli siinä. Kotimatka sujui mukavasti auton takapenkillä puoli istuvassa asennossa. Kolme päivää jouduin nappaamaan vahvoja kipulääkkeitä ja relaxantteja, jotta pystyin edes olemaan. Kävin maanantaina fyssarilla, joka totesi, että välilevyongelmaan viittaa ja määräs kahden viikon voimareenikiellon. Toisaalta tämä lepo on ollut ihan jees, toisaalta lepoviikon aika ei ollut vielä suunnitelmissa. Mun penkkireeni on suunniteltu tarkkaan viikko viikolta ja nyt tämä pakollinen tauko vähän latistaa tunnelmaa ja pelottaa, että hyvin alkanut voimailu kaatuu siihen.
No eihän se oikeasti mihinkään kaadu, mutta tunne on kuitenkin sellainen. Tänään kävin siis veivaamassa takareisiä pienillä painoilla selkää varoen.

Reenikaverillani on tällä hetkellä takareisi priorisaatio menossa ja tänään pääsin hänen kanssaan reenaamaan takareidet aivan hapoille. Muistaakseni 5 eri liikettä ja pelkästään takareisille, käsittämätön tunne kun mikään muu lihas ei tehnyt töitä. Uskon, että huomenna ei passaa tiputtaa mitään lattialle tai se jää sinne, sen verran mukava polte...
 Viimeinen liike oli kaikista pahin, ilme kertoo enemmän kuin turha lätinä :D
 Siis niin hyvä kinttujumppa takana ettei tosikaan, ME LIKE:) Kiitos ihana Virve.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Annu testaa Massaa

Eipä ole "Annu testaa" osioon paljon aineistoa siunaantunut. Johtuneeko siitä, että olen kaavoihin kangistunut vai mistä, ken tietää? 
No, nyt tilanteeseen tulee muutos sillä testiin pääsivät Super Massa Marko Savolaisen yhteistyössä Manninen Nutraceuticals kanssa reenin ympärille kehittämät tuotteet. Olen mainonnan uhri ja mut ylipuhuttiin loistavalla mainospuheella ja tuotteiden ylistyksellä ostamaan ko tuotteita.

PREZONE, 30min ennen treeniä nautittava laturi.
Mannisen verkkokauppa mainostaa tuottetta seuraavasti: 
PREZONE on markkinoiden kehittynein tehonlisääjä, jonka avulla saat harjoittelustasi kaiken irti. Valtava lisäenergia, uskomaton keskittymiskyky… PREZONE saa aikaan ennenkokemattoman boostin!
Sain siis alla näkyvän pussin kaupan päälle testattavaksi. Mä olen todella herkkä piristeille kuten kofeiinille, joten otin suosiolla puolikkaan suositellusta kerta- annoksesta. 30min ennen reeniä 17g jauhetta sekoitettuna 3dl vettä. 
Ohjelmassa oli kevyt penkki- ja ojentajareeni. Kevyestä niin tiedä, mutta niin reeniohjelmassa lukee:D. Prezonen maku oli aivan loistava, ei liian makea, mutta limu/mehumainen. Treeni kulki todella liukkaasti, jopa liiankin, teki mieli jatkaa ja jatkaa. Tuotteesta ei kuitenkaan tullut tavanomaista sykkeen nousua, kuten toisista latureista on tullut. Uskon, että tulen ostamaan tuotetta antamaan nostetta jos virtaa ei tunnu muuten löytyvän.
Intrazone, treenin aikana nautittava aminohapposekoitus. 40g tuotetta sekoitetaan 4dl vettä.
Mannisen verkkokauppa kertoo tuotteesta seuraavasti:
INTRAZONE:n ultravahva aminohappomatriisi lisää dramaattisesti harjoittelun aikaansaamia anabolisia vasteita. Lisäksi INTRAZONE nopeuttaa palautumista, vähentää lihasarkuutta ja hillitsee lihasväsymystä. INTRAZONE auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi nopeammin!

Testissä persikkajäätee. Tuote sekoittui veteen hyvin. Treeni kulki kuin idän pikajuna ja minkäänlaista lihasväsymystä ei ilmaantunut missään vaiheessa. Tuote on parhaan makuinen ikinä! Maku on aivan loistava, käsittämättömän raikas. "Iso huurteisen kylmä coctail lasi, oranssi sateenvarjo, paljon jääpaloja ja ihana auringonpaiste". Suosittelen erittäin lämpimästi, et pety! 






AFTERZONE. 60g tuotetta sekoitetaan sheikkerilliseen kylmää vettä ja nautitaan välittömästi treenin jälkeen. 
Mannisen verkkokauppa kuvailee tuotetta näin: 
AFTERZONE:n monipuolinen aminohappo-proteiinihydrolysaattisekoitus on kehitetty aikaansaamaan välitön lihasanabolian lisääntyminen. Tuotteeseen on lisäksi sisällytetty lukuisia muita anabolisia ja antikatabolisia yhdisteitä. AFTERZONE maksimoi lihaskasvusi!
Ja makumatka ihanalle paratiisisaarelle jatkuu, päärynä omena, ihanaa. Tuote sekoittuu veteen välittömästi. Maku, kuin aistimatka salaiselle paratiisisaarelle. Lämmin hiekka tuntuu paljaiden jalkojesi alla, kuulet merestä kantautuvien hiljaisten aaltojen äänen niiden loiskiessa vettä rantakiviin. Nautit kylmästä ja raikkaasta juomasta, joka saa aistisi rentoutumaan ja mielesi rauhoittumaan... mmmmm...
Treenin jälkeinen olotila hyvä, ei lihasväsymystä. Suosittelen tuotetta hyvää palautumista ja makua arvostavalle. Mulle palautusjuoma on pyhä asia, sen kuuluu maistua hyvälle. Afterzone lunastaa kaikki lupaukset. 


































                                                         Tuotteita myy Kuntokeskus Tzemppi.
Loppuun video lankkupenkki 70kg harjoituksesta. Selän kaari alkaa löytymään ja oikean hengitystekniikan opettelu menossa. Noilla tuloksilla ei vielä saada tutisemaan kuin omien hiihtopöksyjen lahkeet, mutta omissa villeissä haaveissa on joskus omistaa iso papu ja hyvä penkkitulos ;). Lankku rinnan päällä kaipaa ehkä hieman tuotekehittelyä... 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Polkupyörätestiä

Hei ahkerat opiskelijat, otetaas valokuvat teistä kaikista Eerikkilän arkistoa varten. Kuva otetaan mm sitä varten jos haette joskus meille töihin, jotta me muistamme teidät tai jos joku muu taho pyytää teistä suosituksia, asiaa!
Oolrait! Hello! Mä olen Annika 33 vuotta ja olen työtä vailla. Olen reipas, työtä pelkäämätön varsin tosissaan otettava moniosaaja. Palkkapyyntö huimaa päätä ja työsuhde etuihin on ehdottomasti kuuluttava runsaat lounaspöydän antimet sekä päiväunet, olen äänekäs ja joskus tarpeen tullen vikkelä. Mut on helppo ylipuhua lähes mihin vain ja olen huumorintajuinen tiettyyn pisteeseen asti. VAROITUS: Älä koskaan herätä nukkuvaa voimailijaa, äläkä vitsaile ruoka- ajoista! 
Toisella lähijaksolla saimme testata kuntoamme polkupyörän kyydissä.
 Testissä polkunopeus pidetään koko ajan tasaisena. Tietokone lisää vastusta aina kahden minuutin välein. Päätin polkea "tappiin asti" eli niin kauan kuin jaksan. Syketaajuus ja polkuvastus kulkivat hienosti rintarinnan kohoten 27 minuuttiin asti, maksimi syke taisi olla 178. Potkua olisi vielä löytynyt pidemmällekin, mutta kone heitti vastukset yhtäkkiä nollille ja testi päättyi... seli seli...
Plkupyörätestin tulos tänne daamille: Loistokunnossa jos painoa olisi 30kg vähemmän.



Maastaveto ohjausta


 Selkää pallolla ja penkillä.

Torstaina ulkoliikuntapäivä. Lumikenkäilyä, hiihtoa ja kisailua. Lumikenkäily oli hurjan kivaa touhua. Kenkä upposi 20cm lumen sisään ja kengät täyttyivät raskaasta suojalumesta. Reidet saivat mukavan     polttavan tunteen 30 minuutin reippailusta.




 Hiihtämään lähdössä. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni spurttisukset jalkaani. Kun nuo iloisen oranssit epelit sai vauhtiin, oli turha toivoa niiden pysähtymistä seuraavaan kymmeneen minuuttiin :D
 Hurjan kivat kolme päivää takana, kiitos kaikille ihanille <3
 Btw: Jos omistat mustat Niken tossut joissa on kellertävä tai kullan värinen Niken logo, SUT ON NÄHTY!


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kolmen akan jalkajumppa

Fiilis: Aivan loistava. Miksi: Hyvä reeni takana. Missä: Kuntokeskus Tzempissä. Miksi: Hyvän olon, hien määrän ja mielen virkeyden takia.

Jalkajumppa takana hyvässä seurassa kolmen akan voimin.
Hannele on yksi opiskeluprojektini. Motivaatio huipussaan, tavoitteet korkealla ja asenne kohillaan. Minä kuten Hannelekin odotamme yhteisestä taipaleestamme paljon. Hannelella ei ole aikaisempaa kuntosalitaustaa, mutta hienosti hän reenasi meidän paatuneitten kuntosali akkojen kanssa. Hannele kuunteli ohjeita tarkasti ja teki niinkuin käskettiin, ME LIKE:)

Ehkä ensikertalaiselle meidän etureiskareeni oli vähän rankkakin, mutta sitähän se on. Ei reenamisen kuulukaan kivaa olla, joskus väsyy, joskus lihas on aivan loppuun ajettu ja polttaa niinkuin päreet maatilan Yrjön ladon seinällä. Asenne ratkaisee!Yllytyshulluja kun ollaan, reenin päätteeksi hyvät poltot vielä vatsalihaksiin.

Alkulämmöt 15min pyörä, crossari, juoksumatto, polvet ja lonkat lämpimäksi.
- Lämmittelysarjat reisiojennus laitteessa, johon heti perään venytykset 3x max 50kg
- Etukyykky 3x6 50kg hyvällä tuntumalla
- Prässi pumpaten etureiskoille 2x10+ 50 toiston poltot
- Triplasarjat 3x10 Hack, askelkyykky ja pallolla etureiskat
Hackissa ei painoja, askelkyykyssä ja pallolla 6kg kahvakuulat, eiks oo naurettavaa??

On se vaan niin, että helposti se vahvempi lihas eli mulla hanuri, alkaa tehdä töitä. Ajatuksen pitäminen kohdelihaksessa auttaa sarjan loppuun viemisen reenattavalla lihaksella. Kun kohdelihas väsyy, astuu vahvempi lihas näyttämölle, eikä se enää olekaan etureisireeni. Tän reenin uskon menneen kyllä täysin reisille, sillä nyt muutama tunti reenin jälkeen polte on kuin kakaroilla jouluaattona.



 Virvellä on olkapäiden priorisaatio takana ja sen kyllä huomaa, olkapäät pullottavat kuin teinillä farkkujen sepalus vesidiscon jälkeen.
  
Daamit kaikkensa antaneena poseeraavat kuin Paris Hilton punaisella matolla.
Hyvältä ystävältäni saama aivan loistava ja helppo bodausresepti:
Maustamaton kalkkunafilee muhimaan reilussa määrässä erilaisia mausteita huoneen lämpöön kahdeksi tunniksi.  
Pese perunat hyvin, lohko ne kulhoon, lorauta pieni määrä oliiviöljyä ja paljon mausteita, sekoita ja kumoa uunivuokaan.Perään pari lohkottua sipulia.
Lisää kalkkunafilee keskelle vuokaa. Paista 175 astetta kiertoilmassa 1h. (tai perus uuni 200c)
Perunoiden kylkeen voi lohkoa esim. porkkanoita ja lanttua.

 Lisää näitä ja paljon muuta seuraavassa numerossa, MOIP!




perjantai 30. tammikuuta 2015

Johan on testit

Nonnii, johan lähti ensimmäinen koulutehtävä rytinällä käyntiin.
Kyseessä siis ryhmän ohjaus. Nimesin projektin "Kesäksi kuntoon ryhmä".
Olen todella innoissani projektista ja olen niin tiedonjanoinen ja haluan jakaa sitä vähäistä tietoa mitä mulla on liikunnasta ja ravinnosta. Ryhmäkin tuntuu hyvin kiinnostuneelta ja motivoituneelta.

Projekti lähti käyntiin kuntotesteillä, In-Bodymittauksella ja tietty valokuvauksella.
Kuntoa testattiin kyykyin, punnerruksin, selkäliikkein, vatsarutistuksin ja burpee liikkein. Pakkohan se oli itsekin testata omaa kuntoa. Meillä oli minuutti aikaa tehdä niin monta liikettä kun kerkesi.
Omat tulokset, suluissa kiitettävän arvosanan määrä mun ikäisellä:

- Kyykky 50 (45)
- Punnerrus 47 (28)
- Vatsat 26 (34)
- Selkä 58 (41)
- Burpee 17

Burpeesta en osaa sanoa, että mikä on hyvä tulos. Mutta voin kertoa, että kyllä tuo 17 sai hien pintaan ja sykkeen nousemaan 180 tasolle... 
Noi vatsat vähän jäi kaivelemaan, mutta olen vasta oppinut ylösnousutekniikan, joten ei muuta kuin harjoittelemaan.En ole koskaan osannut tehdä perus vatsarutistuksia, mun selkä ei mene sillee pyöräksi vaan se mäjähtää lankkuna lattiaan alastulovaiheessa eikä tunnu kivalle. Ehkä se(kin) tästä.

Suunnittelin jokaiselle "Kesäksi kuntoon ryhmäläiselle" yksilöllisen ruokaohjelman ja liikuntaohjelmat valmistunee viikonlopun aikana. Tarkoituksena on käydä yhdessä ryhmänä liikkumassa ja opettelemassa erilaisia liikuntamuotoja. Nyt aluksi ajattelin keskittyä kuntosaliin, koska lihasten voimistaminen on jokaisen ryhmäläiseni tärkein juttu. Katsotaan myöhemmin, josko vaikka salama iskis ja mä löytäisin itseni tanssitunnilta, jep jep. Tuli tanssimisesta mieleen, viimeksi kun olen tanssinut 11 vuotta sitten mun sukkahousut (tai mitkä lie) olivat vyötäröön asti ratkenneet kun herrat talloivat kilpaa mun jalkoja. Ja miehet muka vie, pah sanon minä!

Kylläpäs meni aiheen viereen... Ensi viikolla pannaan daamit tutisemaan volyymijalkajumpan kunniaksi :D
Mukavaa jumppaa siis tiedossa, ME LIKE :)

Toinen koulutehtävä eli yksilöllinen liikunnan ohjaus alkanee helmi- maaliskuun aikana. Kiitos kaikille kiinnostuneille. Ilokseni sain lukea valtavan määrän hienoja elämäntarinoita ja perusteluja ohjauksen tarpeellisuudesta. KIITOS :) 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Monipuolisesti liikuntaa

Niinhän se on, että liikuntaa kannattaa harrastaa monipuolisesti. Jotenkin senkin asian tajuaa tässä iän karttuessa. Ei vanhan kroppa kestä pelkkää raudan takomista, pitää olla tasasykkeistä aerobista, liikkuvuusharjoittelua, maksimisykkeellä rehaamista, kehonhuoltoa, kehonhallintaharjoittelua, voimaharjoittelua ja mielen ravintoa. Olen kiitollinen, että voin tehdä tuota kaikkea. Liikunta ei ole enää pakkopullaa, mä teen sitä koska mä nautin siitä ja siitä olotilasta minkä mä saan liikuntasuorituksen jälkeen.
Koulun aloittaminen tuli kyllä hyvään saumaan. Olen todella innokas oppimaan uutta (paitsi Zumbaa). Motivaation ollessa kohdillaan uskoisin, että jopa Zumba menis... No kassellaan.

Olen koko, äärettömän pitkän, kuntosalihistoriani ajan pitänyt CrossFit tyyppistä harjoittelua aivan naurettavana kuntopiirinä, jota vain heikot harrastaa ja vahvat nostaa rautaa. Joudun perumaan ikävät ajatukseni ja toteamaan, että kuntopiiri eiku siis CrossFitti on oikein tehokasta, mukaansatempaavaa, koukuttavaa ja äärettömän monipuolista treeniä. Hatunnosto tosi harrastajille.

Kuntosalini yksi ohjaaja järjesti meille niin, että pääsemme kerran kuukaudessa Rauman CrossFit salille reenaamaan ohjatusti. Eka kerta oli tammikuussa, huhuh kyllä pullukkaa vietiin.
Kehon omalla painolla reenaamista oli tarjolla tänään Köyliössä. Punnerruksia kuulilla, renkailla, laatikon päältä, sisilisko punnerruksia, sammakko seisontaa tai mitä lie, vatsalihaksia, leuan vetoa ja roikkumista. Ja taas pullukkaa vietiin :D. 


 Pakara-takareisi, lonkankoukistaja venytyksiä reenin päälle.
Mielen hoitoa. Nautinnollinen päivä hyvässä seurassa joogassa, suolahuoneessa, hieronnassa ja hyvän ruuan ääressä. Suolahuoneen kerrotaan puhdistavan keuhkoja, auttavan astmaatikkoja ja ihollekin tekee kuulemma hyvää.  Mukava suolan maku suussa.

Vähän voimailua, joka siis jokatapauksessa se mun juttu.







Eerikkilässä opeteltiin ampumaan jousipyssyllä.

Ja vähän hömpämpömppää ja rakkauspakkaus Miinamuru <3












torstai 22. tammikuuta 2015

Annu ja neljän kuukauden haaste







ANNU JA NELJÄN 

KUUKAUDEN HAASTE


Opintoni liikunnan ohjaajaksi lähtivät iloisesti käyntiin viime tiistaina. Jottei koko opiskeluaika kulu opiskelijoiden tapaan kapakassa :D, tarvitsen asiakkaita opintoihini. 
Onko liikunnasta kadonnut ilo? Toivutko sairaudesta tai loukkaantumisesta? Etkö saa itseäsi liikkeelle? Jännittääkö kuntosaliharrastuksen aloittaminen? Olipa syy mikä tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikunnan harrastaminen. 

Tarjoan sinulle: 
- Neljän kuukauden ajan yhteydenpidon s-postitse tai puhelimitse
- Yksilöllisen ravinto-ohjelman
- Yksilöllisen liikuntaohjelman 
- Alku- ja lopputestaukset (kehonkoostumusmittaus on maksullinen)
- Neljä yhteistä treeniä, jossa kuntosaliohjelma käydään läpi 
Kuntosalikortin voit ostaa mukavaan hintaan Kuntokeskus Tzempistä (ei pakollinen)

Odotan sinulta: 
- Innostuneisuutta ja positiivista asennetta elämäntapamuutokseen
- Rehellisyyttä ja avoimuutta 

Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi s-postiini os:
annika.vainio@gmail.com

Valitsen hakijoista kolme asiakkaakseni.













sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Kellä onni on, se onnen jakakoon

Mitä onni on? Lähes kaikille kuten minullekin, perhe ja rakkaus ovat maailman tärkeimmät asiat ja se tuo onnen elämään. Ihmisellä on paljon erilaisia rooleja, jotka tuovat onnellisuuden tunteen. Minä olen äiti, aviovaimo, tytär, sisko, esimies, alainen, kummitäti, partiojohtaja, kohta koululainen, sairaanhoitaja, wanna be boudari, kampaaja, jumppaohjaaja ym. Mulla on paljon syitä olla onnellinen. Tässä blogipostauksessa rajaan onnellisuuden tarkastelun fyysiseen ja psyykkiseen onnellisuuteen. Jätän perheen ja läheiset analysoimatta, koska tämä on kuitenkin treeniblogi enkä halua paljastaa liikaa henkilökohtaisesta elämästäni eikä se tuskin ketään kiinnostaisikaan.



Mun sisimpään kolahti kovasti erään loistavan jumppaohjaajan sanat treenin lopuksi:
"Laita silmät kiinni, vedä keuhkot täyteen ilmaa, hengittele rauhallisesti ja kiitä itseäsi tästä treenistä, kiitä siitä, että sulla on tuo kroppa jolla sä voit treenata, kaikilla sitä ei ole". Tuo on niin totta, kaikilla ei ole mahdollista tulla salille, käydä lenkillä, uimassa tai pelata sulkapalloa. Mulla on tuo mahdollisuus ja olen kiitollinen ja onnellinen siitä. Kiitos, että saan olla terve ja saan omistaa kropan jolla voi treenata.

Huumorityttöjä kun olen, niin nyt loppui hempeily ja otamme huumorin mukaan, jottei vallan vetistelyksi mene :D 
Ihminen, varsinkin nainen tarvitsee  välillä elämäänsä jotain hömpänpömppää. Kävin kummityttöjen kanssa kaunistautumassa. 
Onnea on uudet kauniit kynnet.

Onnea on kiva ja pätevä spinningohjaaja, jota saa välillä halata kun sille tuntuu. Yhden tyytyväisen spinnaajan kommentti tunnin jälkeen: "Tykkäsin kovin.. ollaan ku teletapit.. UUDESTAAN.. "

 Onnea on ihana (ja komea) koutsi, jonka hellässä huomassa voi turvallisesti reenata suurella sydämellä.
 Onnea on kaunis, tsemppaava rautainen treenikaveri.

 Onnea on olotila kun olet antanut kaikkesi.
Onnea on pikkujoulut hyvien ruokien ja seuran kanssa.
                                           
 Onnea on rakas pikku koirani Miina.
 Onnea on ihana ja tsemppaava työporukka.
 
Onnea on naiset kauneimmillaan.
 Onnea on näyttää pala, iso pala.
 
Onnea on treenata yhdessä koutsien kanssa. 
Onnea on kuvata salaa toisen tuskaa. 

Ja loppuun vielä mukava jumppavideo onnistuneesta treenistä. Tästäkin olen hyvin onnellinen. 

Kuten näistä kuvista saattaa päätellä mä tulen hyvin onnelliseksi siitä, että mä saan treenata, saan ylittää itseni, saan olla tekemisissä huipputyyppien kanssa ja saan tehdä sitä mistä mä tykkään.